Etsi
  • Katri Salmenoja

Kytkeytyvä taide



Toisiinsa liitostuneiden ja keskenään erilaisten lähestymistapojen yhtäaikainen ymmärtäminen sekä niiden keskinäisestä kontrastista kumpuavan kompleksisuuden harmonisointi on tapani hahmottaa kytkeytymisen monisäikeisyyttä.


Kokonaisuutta eri suunnista liikuttelevat voimat tai katsantokannat voivat toteutua yhtä aikaa toisiinsa nähden tasa-arvoisina ulottuvuuksina, vaikka liikkuisivatkin eri tasoissa ja leikkaisivat toisensa vain tietyssä kohdassa. Tuo leikkauskohta on sekä selittämätön että mahdollistava tila, jossa vuorovaikutusta edistää symbolien sijaan jaettu tekeminen. Tekemisen taustalla vaikuttavat johtoajatukset eivät nouse esille eron kautta, vaan ne sulautuvat toisiinsa ja rakentavat uutta. Niin myös tieteen ja taiteen yhdistelmät synnyttävät muotoja ja välitiloja, joissa eri ulottuvuudet voivat toteutua rinnakkain ja limittäin. 


Monialaisessa taiteessa ja tutkimuksessa ilmiöiden teemoiteltu ja horisontaalinen lähestyminen laajentaa näkökulmia ja synnyttää uudenlaista dialogia. Toisaalta se tuo myös esiin eri tiedollisten tai toiminnallisten kulttuurien risteämisestä kumpuavia haasteita liittyen erilaisiin merkityssisältöihin, ajattelumalleihin ja menetelmiin. Taiteen ja tieteen yhteistyöstä kehkeytyvät teokset luovat myös tilan uudenlaisille katsomisen ja arvioinnin tavoille. Leikkauskohdissa syntyvä taide ei pelkästään kuvaa tieteellistä tietoa, vaan muotoilee uusia kysymyksiä risteymän estetiikasta liittyen esimerkiksi inhimillisen, ekologisen ja teknologian välisyyteen sekä erilaisten systeemien keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin.


Sekä tieteellä että taiteella on keinonsa ehdottaa uusia merkityksiä, ilmaista näkymätöntä ja valaista tuntematonta. Rajoja ylittävässä, kytkeytyvässä taiteessa maailma ilmenee monikulmiona ja tekee katsantokannasta riippuen näkyväksi jotakin sellaista, joka ehkä muutoin osuisi sokeaan kulmaamme tai menisi meiltä muulla tavoin ohi.


Kytkeytyessään keskenään tieteen ja taiteen osatekijät määrittyvät ja asemoituvat uudelleen ehdottaen uusia näkökulmia myös esteettiseen tarkasteluun. Risteymän estetiikassa se, mitä koemme voi samanaikaisesti tuottaa tietoa, tulla osaksi tietoa, herättää hämmennystä, kenties nostaa tietoisuuteemme jotakin eettisesti kyseenalaista tai muulla tavalla huolestuttavaa osaa todellisuudestamme ja olla taiteellisesti koskettavaa. Havahtumisen ohella ja oivallisesti kytkeytyneenä taide voi lisäksi tarjota itse teokseen ja sitä kautta ympäröivään todellisuuteen vaikuttamisen vaihtoehdon. 


Teoksen merkitystä voi syventää esimerkiksi sen esiin tuoma tieto tai teon motiivi. Näkökulman laajentaminen siirtää katseen fokusta siihen, mitä syntyy välillä ja millaiselta arvopohjalta. Katse saattaa kiertää objektista tai muusta taiteen tapahtumasta toiseen oivalluksen tasoon ja takaisin. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten taiteen arvoa tarkastellaan.


Taide liikkuu usein sinne, missä sitä ei ole ennen nähty. Ajassamme tämä taiteen nomadius tulee entistä vahvemmin esille. Taide skaalaa oman aikansa vapautta katsoa ja kokea toisin, vapautta havainnoida ja keksiä uudelleen. Taide on kompleksi. Juuri siksi se välillä katoaa tutuista kuvioistaan ilmentyen toisaalla.


Taide on sekä esteettinen ja ohimenevä että tiedostava ja pysyvä ihmisyyden ilmentymä. Alojen taittuessa katseemme ei lähtökohtaisesti enää ennalta luokittele tai odota taiteelta yhtä, vaan keskittyy siihen mistä kokonaisuus kulloinkin muodostuu, miten se kytkeytyy ja mitä tällä kaikella on tekemistä kauneuden kanssa.



(Kuva Click-festivaaleilta 2018 / XENO Garden)


#tiedetaide #kytkeytyvätaide #estetiikka #risteymä #taide #kompleksi

© 2019 Katri Salmenoja