Etsi


Humanistinen psykologia katsoo luovuuden olevan kaikille ihmisille mahdollinen ja tärkeä osa mielenterveyttä ja kypsää persoonallisuutta. Luovuus saattaa, vaan ei välttämättä näyttäydy intohimoisena asiaan uppoutumisena. Se voi myös ilmetä havainnoivana liikkeenä kohti kantavaa ideaa tai merkitystä.


Luovuutta tukeva ympäristö kannustaa avoimuuteen ja leikkiin ja antaa näin mahdollisuuksia rakentaa uusia yhteyksiä ja merkityksiä. Luovuus vaatii vapaata virtausta ja uskallusta päästää irti. Toisaalta se kysyy kykyä keskittyä, rytmitajua sekä ymmärrystä erilaisista konteksteista ja kokonaisuuksista.


Kokosin yhteen vuosien varrella saamiani vinkkejä luovien prosessien parissa työskentelyyn:


Nuku, leiki, ole yhteydessä, keskity, pohdiskele, liiku, älä tee mitään. Ole läsnä, pysähdy. Tarkastele kokonaisuutta. Ymmärrä rytmejä. Mieti, miten kaikki etenee. Huomioi ero käsitteiden ja ilmiöiden välillä. Tutustu koneistoon, älä kuitenkaan samaistu siihen. Sulje asioita ulkopuolelle ja syvennä. Keskity yksittäiseen. Älä tee erityistä, kavenna tai yksinkertaista. Laajenna. Sisällytä. Karsi kaikki turha. Anna asioiden olla.


Luovuus sekä rakentaa uutta että tuhoaa vanhaa. Parhaimmillaan luovuus toimii niin työn alla olevan projektin kuin henkilökohtaisenkin kasvun tukena. Se kannustaa joustavuuteen, muutoksen hyväksymiseen sekä jatkuvan liikkeen ja inhimilliseen orgaanisuuden kunnioittamiseen.



#luovuus #leikki #vapaus #humanistinenpsykologia #luovaprosessi #liike #orgaanisuus

  • Katri Salmenoja


Vierailin keväällä 2017 Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun teatteripedagogiikan opintoihin kuuluvan opetusharjoittelun ohjaajana poikkitaiteellisessa ryhmässä. Opetusharjoittelun tavoitteena oli kehittää taidepedagogisia lähestymistapoja ryhmän ohjaamiseen, sekä tarkastella monialaista vuorovaikutusta yhdessä tekemisen näkökulmasta.


Eräänä kokeiluna sovelsimme kontekstistaan irrotettujen elementtien ympärille kehittyvää vapaata assosiaatiota pedagogisena alustuksena. Harjoituksen tarkoituksena oli avata tila sisällön vapaalle muotoutumiselle ja sitä kautta laajentaa toiminnan merkityksiä ja mahdollisuuksia.


On eri asia aloittaa yhteinen tekeminen hiljaisuudesta kuin sanatarkasti määritellystä tehtävänannosta. Erityisesti silloin, kun tekijöiden taiteelliset lähtökohdat eroavat toisistaan, tai kun halutaan löytää uusia näkökulmia aikaisempaan tapaan olla tai toimia, tekemisen alkuun saattaminen voi olla luonteeltaan ennemminkin mahdollisuuksien avaamista kuin ohjeistusta siitä mitä on tarkoitus luoda. Silmin nähtävät, käsin kosketeltavat tai muulla tavoin aistilliset elementit tilassa voivat tällöin muodostaa lähtöpisteen tarinalle, jonka ryhmä kirjoittaa kollektiivisesti. Näin voidaan päästä lähemmäksi kontekstia, jossa subjektien väliset rajat hälvenevät ja mukana olevien tekijöiden keskinäinen vuorovaikutus ja monikerroksisuus tilassa nousee keskiöön. Tilanne muotoutuu näin ainutlaatuiseksi tapahtumaksi, jossa toisiinsa nähden yhdenvertaiset ja aktiiviset toimijat luovat kokonaisuutta todeksi yhdessä.

Harjoittelun aikana tehtyjen kokeilujen myötä aloin pohtia edellä mainitun kaltaisia, sanattomia yhteen tulemisia eräänlaisena narratiivisena tilan muotoiluna. Mietin, miten mielikuvituksellinen oleminen ja liikkuminen rajaavat tilaa ja ovat suhteessa tilan merkitykselliseen ulottuvuuteen ja kuinka tämä itsessään kirjoittaa tarinaa yksittäisiä yhteen tuovana kokonaisuutena. Jos tilaan jää liikkeestä jälki, voimme jälkikäteen havainnoida sitä, mille alueelle toiminta kasaantuu ja mikä osa kenties jää koskemattomaksi. Kokonaisuuden kannalta tämä tieto voi ohjata luovaa työskentelyä ainakin kahdella tapaa: se voi luoda raamit sille, mihin alueeseen keskitymme ja mitä lähdemme syventämään, tai kutsua meitä täyttämään liikkeen esiin tuoma tyhjä tila menemällä kohti sitä, minkä toiminnassamme automaattisesti ohitimme.


Kollektiivinen yhdessä tekeminen lähtee liikkeelle siitä, mitä kukin olemme nyt, erillisinä, rajallisina ja autonomisina kokonaisuuden osatekijöinä. Vasta altistuessamme keholliselle ja ajatukselliselle tekemiselle voimme nähdä, miten se mitä tuomme mukanamme suhtautuu ja suhteutuu toiseen, liikkuu ja liikuttaa ja muuntaa yhteistä olemista tilassa.


Vapaata assosiaatiota soveltava harjoituksemme kiteytyi lopulta kokoavaan ajatukseen monitaiteisen yhteistyön olomuotoilusta, jota ryhmä toimintansa kautta toteutti: cross-artistic collaboration is about crossing elements and blooming space, circulating and shaping the content of being.



#monitaide #vapaaassosiaatio #kollektiivi #taidepedagogiikka #tila #narratiivi

  • Katri Salmenoja


Toisiinsa liitostuneiden ja keskenään erilaisten lähestymistapojen yhtäaikainen ymmärtäminen sekä niiden keskinäisestä kontrastista kumpuavan kompleksisuuden harmonisointi on tapani hahmottaa kytkeytymisen monisäikeisyyttä.


Kokonaisuutta eri suunnista liikuttelevat voimat tai katsantokannat voivat toteutua yhtä aikaa toisiinsa nähden tasa-arvoisina ulottuvuuksina, vaikka liikkuisivatkin eri tasoissa ja leikkaisivat toisensa vain tietyssä kohdassa. Tuo leikkauskohta on sekä selittämätön että mahdollistava tila, jossa vuorovaikutusta edistää symbolien sijaan jaettu tekeminen. Tekemisen taustalla vaikuttavat johtoajatukset eivät nouse esille eron kautta, vaan ne sulautuvat toisiinsa ja rakentavat uutta. Niin myös tieteen ja taiteen yhdistelmät synnyttävät muotoja ja välitiloja, joissa eri ulottuvuudet voivat toteutua rinnakkain ja limittäin. 


Monialaisessa taiteessa ja tutkimuksessa ilmiöiden teemoiteltu ja horisontaalinen lähestyminen laajentaa näkökulmia ja synnyttää uudenlaista dialogia. Toisaalta se tuo myös esiin eri tiedollisten tai toiminnallisten kulttuurien risteämisestä kumpuavia haasteita liittyen erilaisiin merkityssisältöihin, ajattelumalleihin ja menetelmiin. Taiteen ja tieteen yhteistyöstä kehkeytyvät teokset luovat myös tilan uudenlaisille katsomisen ja arvioinnin tavoille. Leikkauskohdissa syntyvä taide ei pelkästään kuvaa tieteellistä tietoa, vaan muotoilee uusia kysymyksiä risteymän estetiikasta liittyen esimerkiksi inhimillisen, ekologisen ja teknologian välisyyteen sekä erilaisten systeemien keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin.


Sekä tieteellä että taiteella on keinonsa ehdottaa uusia merkityksiä, ilmaista näkymätöntä ja valaista tuntematonta. Rajoja ylittävässä, kytkeytyvässä taiteessa maailma ilmenee monikulmiona ja tekee katsantokannasta riippuen näkyväksi jotakin sellaista, joka ehkä muutoin osuisi sokeaan kulmaamme tai menisi meiltä muulla tavoin ohi.


Kytkeytyessään keskenään tieteen ja taiteen osatekijät määrittyvät ja asemoituvat uudelleen ehdottaen uusia näkökulmia myös esteettiseen tarkasteluun. Risteymän estetiikassa se, mitä koemme voi samanaikaisesti tuottaa tietoa, tulla osaksi tietoa, herättää hämmennystä, kenties nostaa tietoisuuteemme jotakin eettisesti kyseenalaista tai muulla tavalla huolestuttavaa osaa todellisuudestamme ja olla taiteellisesti koskettavaa. Havahtumisen ohella ja oivallisesti kytkeytyneenä taide voi lisäksi tarjota itse teokseen ja sitä kautta ympäröivään todellisuuteen vaikuttamisen vaihtoehdon. 


Teoksen merkitystä voi syventää esimerkiksi sen esiin tuoma tieto tai teon motiivi. Näkökulman laajentaminen siirtää katseen fokusta siihen, mitä syntyy välillä ja millaiselta arvopohjalta. Katse saattaa kiertää objektista tai muusta taiteen tapahtumasta toiseen oivalluksen tasoon ja takaisin. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten taiteen arvoa tarkastellaan.


Taide liikkuu usein sinne, missä sitä ei ole ennen nähty. Ajassamme tämä taiteen nomadius tulee entistä vahvemmin esille. Taide skaalaa oman aikansa vapautta katsoa ja kokea toisin, vapautta havainnoida ja keksiä uudelleen. Taide on kompleksi. Juuri siksi se välillä katoaa tutuista kuvioistaan ilmentyen toisaalla.


Taide on sekä esteettinen ja ohimenevä että tiedostava ja pysyvä ihmisyyden ilmentymä. Alojen taittuessa katseemme ei lähtökohtaisesti enää ennalta luokittele tai odota taiteelta yhtä, vaan keskittyy siihen mistä kokonaisuus kulloinkin muodostuu, miten se kytkeytyy ja mitä tällä kaikella on tekemistä kauneuden kanssa.



(Kuva Click-festivaaleilta 2018 / XENO Garden)


#tiedetaide #kytkeytyvätaide #estetiikka #risteymä #taide #kompleksi

KUKA

Kuva: Tiina Nurmenniemi

Olen Katri, asiantuntijaorganisaatioissa työskentelevä

tutkiva suunnittelija.

Teen selvityksiä ja arviointeja, suunnittelen ja luon sisältöjä sekä tuotan

tietoa toiminnan kehittämisen ja johtamisen tueksi.

Sytyn kollektiivisesta asiantuntijatyöstä ja monitieteisestä ongelmanratkaisusta.

Poikkitieteelliset näkökulmat laajentavat ymmärrystäni kokonaisuuksista ja konteksteista

ja kutsuvat oppimaan uutta. 

Alta löytyy poimintoja viimeisimmistä töistäni.

Toisinaan teen myös taidetta. Taiteelliseen työskentelyyni voi tutustua täällä.

KOKEMUS

SELVITYKSET & ARVIOINTI

#kirjallisuus

#vienti

#selvitys

#kysely

#visualisointi

#kuvataiteilijat

#palkkiot

#selvitys

#kysely

#visualisointi

#taidegalleriat

#selvitys

#tilastointi

#tiedontuotanto

#visualisointi

#taiteenperusopetus

#selvitys

#tutkimus

#haastattelu

#tiedontuotanto

#kehittäminen

#monialaisuus

#arviointi

#kehittäminen

#hyvinvointi

#haastattelu

#vaikutukset

#seuranta

Kirjallisuuden vientikeskus FILI (2020)

Tein selvityksen suomalaisen kirjallisuusviennin arvosta vuonna 2019 ja koostin yhteenvedon Suomalaisen kirjallisuusviennin arvo 2019.

Suomen Taiteilijaseura & TAKU ry (2019)

Analysoin ja visualisoin kuvataiteilijoiden palkka- ja palkkiokyselyn tuloksia ja koostin yhteenvedon Selvitys kuvataiteilijoiden palkoista ja palkkioista.

Frame Contemporary Art Finland (2019, 2020)

Tein taidegallerioiden vuosiselvitykset, toteutin tiedon visualisoinnin, kokosin tietokortit ja toimitin Taidegalleriatilasto 2018 ja Taidegalleriatilasto 2019 -julkaisut.

Taiteen perusopetus / Espoon kaupunki (2018)

Tein selvityksen taiteen perusopetuksen tilasta Espoossa vuonna 2017. Kokosin ja jäsentelin kyselyaineiston, haastattelin taiteen perusopetuksen toimijoita, analysoin aineiston ja toimitin Ilo oppia ja kasvaa taiteessa -julkaisun.

Kulttuurilla osalliseksi / EJY ry​ (2012–16)

Monialaisen kehittämishankkeen luotsina vastasin toiminnan arvioinnista ja seurannasta, jossa tarkasteltiin osallistujien kokemuksia ja toiminnan vaikutuksia liittyen subjektiivisen hyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Aineiston keruun ja analysoinnin lisäksi haastattelin hankkeen keskeisiä toimijoita ja toimitin hankkeen julkaisun "Parasta oli kaikki": Fiiliksistä vaikutuksiin taiteen ja kulttuurin kautta.

SISÄLLÖT & SUUNNITTELU

#taiteenperusopetus

#sisällöntuotanto

#suunnittelu

#kehittäminen

#viestintä

#nykytaide

#sisällöntuotanto

#artikkelit

#some

#haastattelu

#kulttuuripalvelut

#suunnittelu

#konseptointi

#digitaalisuus

#palvelumuotoilu

Taiteen perusopetus / Espoon kaupunki (2019)

Suunnittelin taiteen perusopetuksen esitteen ja siihen liittyvän some-kampanjan yhdessä Espoon kaupungin opetustoimen kanssa. Esitteen kuvitus/taitto: Leena Kisonen.

Suomen Taideyhdistys ry (2017–)

Teen haastatteluja, kirjoitan artikkeleita ja luon sisältöä yhdistyksen

nettisivuille, jäsenlehteen ja someen. Lisäksi tuotan vuosittaista nykytaidetapahtumaa ja suunnittelen teemallisia croquis-iltoja.

Kulttuuripalvelut / Espoon kaupunki (2016)

Konseptoin pelillisen digitaalisen alustan Urban Espoo Espoon kaupungin kulttuuri- ja tapahtumapalveluille yhdessä sovelluskehittäjien kanssa.  

© 2019 Katri Salmenoja